Dante Alighieri - La Divina Commedia - Inferno - Canto 09
Eino Leino - Jumalainen Näytelmä - Inferno - Canto 09

Kun palas Oppahani, poisti pian
2 kalpeuden, hälle oudon, kasvoiltansa
3 mun kalpeuteni, pelon nostattama.
4 Jäi siihen hän kuin miesi kuunteleva,
5 näät katseensa ei kauas kantaa voinut
6 vuoks ilman pimeän ja sumun sankan.
7 »Kuitenkin meille tässä voitto kuuluu»,
8 hän alkoi, »jos ei... Avun moinen lupas...
9 Oh, kuinka varron, että toinen tulee!»
10 Hyvinkin huomasin, hän kuinka peitti
11 sanainsa alun sitten lausumillaan,
12 jotk' ensimmäisistä niin erosivat.
13 Mun pelkoni ei tuosta pienentynyt,
14 näät katkosanoistansa etsin ehkä
15 pahemman ajatuksen kuin niiss' oli.
16 »Tään murheen laakson pohjaan tokko tullee
17 ens ympyrästä kukaan, jonka ainoo
18 on rangaistus vain kadotettu toivo?»
19 Näin kysyin ma. Hän vastas: »Harvoin sattuu,
20 ett' astuu meistä joku tietä tätä,
21 jot' taivallan ma nyt. On totta, kerran
22 ett' olin täällä alhaalla, sen tein ma
23 hirmuisen Eriktonen[32] manaamana,
24 mi heidän ruumiisiinsa henget loihti.
25 Juur' olin jättänyt ma lihan hahmon,
26 kun hän mun käski noiden muurein taakse
27 piiristä Judaan[33] tuomaan varjon erään.
28 Se paikka alin on ja pimein, myöskin
29 etäisin taivaasta, mi kaikki kaitsee.
30 Tien hyvin tunnen. Siksi rauhoittuos!
31 Tää suo, mi lemun levittää niin pahan,
32 tuon kaiken saartaa tuskan linnan, jonne
33 hyvällä emme päästä voine koskaan.»
34 Myös muuta haastoi hän, jot'en ma muista,
35 kun tornin korkean tuon tulihuippu
36 mult' otti kaiken huomion ja katseen.
37 Sielt' äkkiä nous kolme raivotarta,[34]
38 veristä kolme kuilun neittä, joilla
39 jäsenet naisen oli ynnä hahmo.
40 Ja vöinä heillä oli hydrat vihreet,
41 kutreina kyyt ja käärmeet, jotka kiersi
42 kamalin kaartein heidän kulmaluitaan.
43 Mut hän, mi hyvin tunsi palkkapiiat
44 nuo ikivaivan vallattaren, virkkoi:
45 »Kas, siinä on Erinnyet julmat, katso!
46 Tuo tuolla vasemmalla on Megaira,
47 ken itkee oikealla, on Alekto,
48 Tisiphone on keskimmäinen heistä.»
49 Repivät kynsin rintojaan he, löivät
50 ruumistaan kämmenillä huudoin hurjin;
51 peläten painauduin ma Mestariini.
52 »Medusa tänne, mies tuo kivettyköön!»
53 he kaikki huusi alas katsoin, »lievän
54 sai koston kerran ryntäys Teseuksen».[35]
55 »Sa käänny taapäin, silmäs peitä, sillä
56 jos Gorgo näyttäytyy ja jos sen näet,
57 on mahdoton sun paluumatkas silloin!»
58 Näin lausui Mestari ja itse käänsi
59 mun taapäin, riittäneet ei kädet minun,
60 viel' omillaan hän kattoi kasvot multa.
61 Te, joill' on järki terve, ymmärtäkää[36]
62 ja ottakaa se opetus, mi tässä
63 säkeiden kummain peittämänä piilee!
64 Nyt yli aallon samean soi jyly,
65 niin kaamea, niin hirmuinen, se että
66 molemmat rannat saattoi vapisemaan.
67 Se oli pauhun kaltainen, kun tuuli
68 vastaisten lämpövirtain villitsemä
69 päin metsää syöksyy ylivoimaisesti
70 ja oksat katkoo, repii, kauas kantaa,
71 yleten ylpein tomupyörtein, ajain
72 pakohon pedot, karjat, kaitsijatkin.
73 Paljasti kasvoni ja lausui Opas:
74 »Nyt silmähermos sinne suuntaa, missä
75 on sumu sankin tuolla muinaissuolla!»
76 Kuin sammakot saa joka suuntaan kiireen
77 tullessa tuiman vesikäärmeen, kunnes
78 on kukin kuuristunut pohjamutaan:
79 niin yli tuhannen näin vaisun vainaan
80 tielt' yhden karkkoovan, mi Styxin vettä
81 vaelsi kuivin jalkapohjin polkein.
82 Hän huurun raskaan siirsi silmiltänsä
83 vasenta vieden usein kättä eteen,
84 ja siitä yksin kärsivän hän näytti.
85 Tajusin taivaan airueeksi[37] hänet
86 ja käännyin Mestariin, mi merkin antoi
87 mun hälle kumartaa ja seista hiljaa.
88 Ah, kuinka näyttikään hän vihaiselta!
89 Luo portin astui, valtaraipallansa
90 sen aukaisi hän estehettömästi.
91 »Taivaasta karkoitettu kansa halpa»,
92 hän huusi seisten kauhun kynnyksellä,
93 »mist' onkaan julkeus tuo teihin tullut?
94 Miks tahtoa te vastustatte tuota,
95 min tie ei tunne äärtä, rajaa, joka
96 jo usein tuskanne on suurentanut?
97 Mit' auttaa sota Sallimusta vastaan?
98 Käy Kerberuksenne, sen muistanette,
99 sen vuoksi vielä kaljuin kauloin, leuoin.»
100 Palasi sitten tietään hyllyvätä,
101 ei meille mitään virkkanut, vaan näytti
102 mieheltä, joka muuta miettii, huoltaa
103 kuin henkilöä, joka häll' on eessään.
104 Me kohden kaupunkia astumahan
105 aloimme noiden pyhäin sanain turvin.
106 Esteettä kuljimmekin sisään sinne.
107 Ja minä, joka nähdä tahdoin kovin
108 kuria moisen linnoituksen, kerran
109 portista päästen, annoin katseen kiertää,
110 näin kentän, joka suuntaan suuren siellä
111 ja täyden tuskaa, vaivaa vaikeinta.
112 Kuin luona Arles'in, niissä Rhône viipyy,
113 ja Polan[38] luona, lähellä Quarnaron,
114 Italian rantaa, rajaa huuhtovaisen,
115 maa kaikki kuokittu on hautakummuin,
116 niin täällä joka suuntaan myös, mut tapaan,
117 mi viel' on kahta katkerampi. Hautain
118 näät ympärillä liekit liehui, joista
119 ne kuumentui niin hehkuviksi, rautaa
120 ett' tarvis kuumempaa ei sepäntaito.
121 Koholla oli kunkin haudan kansi,
122 valitus kurja jokaisesta nousi
123 ja kuului tuskan, kiukun äänet. Minä
124 nyt lausuin: »Mestari, nää keitä ovat,
125 jotk' arkkuihinsa suljettuina tiedon
126 huokaavat itsestään niin synkän ilmi?»
127 Hän mulle: »Harha-oppisten on paikka
128 ja lahkolaisten. Täydemmät kuin luulet
129 on heistä haudat täällä. Vertaisensa
130 keralla lepää vertainen, sen mukaan
131 vähempi, suurempi on kummun kuumuus.»
132 Hän kääntyi oikeaan. Me taivalsimme
133 välillä vaivain ynnä muurein ylhäin.

list operone